Ilmastokestävä yhdyskuntarakenne ja viranomaistehtävät

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

ELY-keskukset edistävät kuntien alueidenkäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä sekä  valvovat maakunta-, yleis- ja asemakaavoitusta, rakentamista ja muuta alueiden käyttöä asioissa, jotka ovat vaikutuksiltaan maakunnallisesti tai valtakunnallisesti merkittäviä. Edistämistehtävän toteuttamiseksi ELY-keskus antaa kuntien kaavoja koskevia lausuntoja ja käy niiden kanssa kaavaneuvotteluita.

Maankäyttö- ja rakennuslain sekä tulevan alueidenkäyttölain mukaan kaavan vaikutukset on selvitettävä tarpeellisessa määrin kaavan tarkoitukseen suhteutettuna koko siltä alueelta, jolla kaavalla arvioidaan olevan olennaisia vaikutuksia. Asetuksessa on tunnistettu mm. vaikutukset ilmastoon sekä kestävään yhdyskuntarakenteeseen. Kaavoitukseen liittyvässä edistämistyössä merkittävä lähtökohta ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa ilmasto on vahva osa-alue.

Alueidenkäyttötehtävässä pystytään laaja-alaisesti huomioimaan rakennetun ympäristön kokonaisuuden kehittyminen ottaen huomioon niin olemassa olevat arvot kuin eri tahojen intressit. Hankkeissa on usein ilmaston kannalta erityyppisiä vaikutuksia, joita tehtävässä voidaan yhteensovittaa ja hakea kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua. Esimerkiksi vihreän siirtymän hankkeilla edesautetaan siirtymistä pois fossiilisesta energiasta, mutta samalla niillä voi olla negatiivisia vaikutuksia esim. hiilinieluihin.

Edistämistyötä tehdään neuvottelujen, lausuntomenettelyjen ja muun vuorovaikutuksen keinoin, joissa kaikissa ilmasto on jo yleensä esillä. Kuntien kehittämiskeskusteluissa otetaan esille monipuolisesti erilaisia teemoja ja ilmasto on ollut luontevaa kytkeä tähän menettelyyn. Ilmastoasian huomioiminen on mahdollista edellyttää kaavaprosessissa tapahtuvassa edistämistyössä. Arvioitavia vaikutuksia ovat esim. kaavan päästövaikutukset tai menetettävä hiilivarasto.

Hulevesien hallintaa edistetään osana MRL:n mukaisia prosesseja. Läntisellä suuralueella Hämeen ELY-keskuksen vetämä hulevesiryhmä, jonka tavoitteena on edistää ELY-keskusten välistä yhteistyötä.

Viherrakennetta tuetaan jo esim. luonnon monimuotoisuuden, hulevesien hallinnan ja tulvariskien huomioon ottamisen kautta. Viherrakenteen ja ekologisten yhteyksien merkitys korostuu erityisesti yleiskaavoissa, kun taas asemakaavoissa kaupunkivihreän ja hulevesien käsittelyn yhteyden hahmottaminen on tärkeää. Luonnonsuojelukysymysten huomioon ottaminen on tällä hetkellä selkein lähtökohta määrittää viheralueiden aluevarauksia.

Rakennusvalvontaan liittyvässä edistämistyössä on mahdollista kiinnittää huomiota myös pienemmän mittakaavan kysymyksiin tai tiettyyn kohteeseen liittyviin riskeihin. ELY-keskukset lausuvat kuntien rakennusjärjestyksistä (ml. rakentamiskorkeudet).

Ilmastovaikutusten arviointien tueksi on kehitetty kaavoitukseen arviointityökaluja, kuten KILVA. Myös paikkatiedon hyödyntämistä on edistetty esim. Hiilineutraalit vyöhykkeet -hankkeella. Työkalukehitystä tehdään myös yhteistyössä esim. tutkimuslaitosten kanssa ja yhteistyön pohjalta on julkaistu esim. Hiilikartta -työkalu.

Voitaisiin tehdä

Voitaisiin entistä voimakkaammin ja systemaattisemmin tulkita ja konkretisoida lainsäädännön kestävän yhdyskuntarakenteen tavoitetta ilmastonäkökulmien kautta. Voitaisiin edistää ilmastovaikutusten yhdenmukaista arviointia nykyistä tiiviimmässä yhteistyössä kuntien ja sidosryhmien kanssa. Voitaisiin ottaa käyttöön ja markkinoida tuoreita arviointityökaluja. Voitaisiin edelleen edistää kaupunkiseututasoista yhteistyötä ilmastokysymyksissä.

Ilmastokysymyksiä, joihin liittyen tarvittaisiin vieläkin enemmän keskustelua, ovat esim. hillintätoimet eheyttämällä yhdyskuntarakennetta ja vähentämällä liikennetarvetta, rakenteiden ja infrastruktuurin elinkaaren pidentäminen sekä puhtaan siirtymän kokonaisuuden hallinta kestävässä yhdyskuntarakenteessa.

Kaupunkien kokonaiskestävyyden edistämisessä yhtenäinen ja riittävän laaja viherrakenne on keskeinen elementti niin ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin hillinnänkin kannalta. Tämä merkitys tulisi entistä vahvemmin tunnistaa, tuoda työssä esiin ja lisätä tietoisuutta myös yleisessä keskustelussa.

Lausunnoissa voitaisiin kiinnittää huomiota ilmastonmuutokseen sopeutumisessa erityisesti haavoittuvuuden (esim. luontoarvot, vesihuollon toimintavarmuus, vanhukset) ja altistumisen (esim. tulvariskialueet, kuumuudelle alttiit alueet) tunnistamiseen ja sijaintiin  kohdennettuihin sopeutumistoimiin.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen pitäminen vakioteemana erilaisissa neuvotteluissa ja keskusteluissa. Näitä voivat olla esim. kehittämiskeskustelut tai merkittävien ja laaja-alaisten maankäytön suunnitelmien neuvottelut. Samoin teeman olisi hyvä tulla aina näkyville kaavalausuntoihin. Valtakunnallisesti yhteisten käytäntöjen rakentaminen ilmastovaikutusten arviointiin ja niistä lausumiseen.

Strategiatason kaavaohjauksen kehittäminen: strategiset kaavat ohjaavat rakenteen kehittymistä nyt ja kehitys on ilmaston sekä riskienhallinnan kannalta toivottavaa. Myös yleiskaavojen merkitys tulee tunnistaa.

Kokonaisuuden hallinta esim. ekologisten yhteyksien kehittämisessä. Viherrakennetta tulisi edistää laajemminkin kuin ainoastaan luonnonsuojelulain mukaisten varausten avulla. Viherkertoimen hyödyntämispotentiaalin selvittäminen ilmastonäkökulmasta.

Yleiskaavoihin liittyvässä liikennesuunnittelussa tulisi olla iso osio ja priorisointi kestävälle liikkumiselle. Tulevaisuudessa tämän merkitys korostuu entisestään. Alueidenkäytön keinot ovat edistämistehtävän kautta kaavalausunnoissa ja neuvotteluissa.

Riskienhallinnan näkökulman huomiointi: Hulevedet, lämpösaarekeilmiö (liikenteen melun huomiointi tuuletukseen), alueen luonnon ja asukkaiden haavoittuvuudet, altistuminen erityisen tärkeä asia, tulvariskien hallinta ja ilmastonmuutoksen vaikutus riskien muutokseen. Haavoittuvuuden tunnistaminen (altistuvat alueet ja sinne suunnitellut toiminnot) ja huomioiminen.

Paikkatiedon hyödyntäminen: esimerkiksi tulvariskikarttojen hyödyntäminen lausunnoissa. Ylipäätään erilaisten konkreettisten työkalujen hyödyntämisen edistäminen – mallinnus- ja laskentasovellukset käyttöön.

Laaditaan visuaalinen materiaali kuntakeskustelujen tueksi paikkatietoon. Selvitetään kaikista ELY-keskuksista, millaisia analyyseja niillä on jo käytössään ja kootaan nämä kaikki yhteen kaikkien hyödynnettäväksi ja jatkojalostettaviksi.

Viherrakennekertoimen määrittely ja käyttöönotto ekologisten verkostojen turvaamiseksi aluetasolla: sopeutuminen sekä mahdolliset hiilinielut.

Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen tulisi aina olla kaavaprosesseissa mukana heti alkuvaiheista lähtien. Ilmastoa koskevien vaikutusten arviointien tulisi olla säännönmukainen toimintatapa kaavaprosesseissa.

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

Ihmisen toiminta vaikuttaa aina jollain tavoin väestöön, luontoon ja sen monimuotoisuuteen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan tai luonnonvaroihin. Ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että suunnitteilla olevan toiminnan ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tarkkuudella silloin, kun hanke todennäköisesti aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutuksia voidaan arvioida hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA-menettely) sekä viranomaisten omien suunnitelmien ja ohjelmien arviointimenettelyssä (SOVA-menettely). Tarkoituksena on lisätä kaikkien tiedon saantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyyn saavatkin osallistua kaikki ne, joihin hanke voi vaikuttaa (esim. alueen asukkaat, järjestöt ja viranomaiset).

YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-laissa ja -asetuksessa on määritelty ne hankkeet, joihin on aina sovellettava YVA-menettelyä. Hankkeet voivat olla esimerkiksi moottoriteitä, kaivoksia, jätteenkäsittelylaitoksia tai tuulivoimaloita. Aloitteen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käynnistämiseksi tekee hankkeesta vastaava.

ELY-keskukset edellyttävät, että hankkeiden positiiviset ja negatiiviset vaikutukset ilmastoon arvioidaan. Vaikutusten arvioinnin yhtenäistämistä edistetään valtakunnallisesti.

Voitaisiin tehdä

YVA-menettelyjä voitaisiin edelleen yhdenmukaistaa ilmaston osalta, ja viestiä tehokkaammin tästä myös YVA-hankkeesta vastaaville ja konsulteille. Voitaisiin myös huolehtia, että viesti ilmastovaikutusten arvioinnin tarpeesta on esillä viimeistään ennakkoneuvotteluvaiheessa.

Olisi tarpeen tunnistaa ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä systemaattisesti hankkeen koko elinkaaren ajalta. Osana ilmastoarviointeja tulisi entistä enemmän tulla esiin myös arvio siitä, miten hanke vaikuttaa haavoittuvuuteen ilmastomuutokselle sekä ympäristön sopeutumiskykyyn.

Ilmastovaikutuksen merkittävyyden määrittämiseen tarvittaisiin selkeyttämistä. Voitaisiin kerätä koontitietoa hankkeista, joissa ilmastovaikutus on noussut merkittäväksi joko positiivisena tai negatiivisena kysymyksenä. Tähän liittyy myös tarve punnita esim. päästövähennysten hyötyjä ja hiilinielumenetysten haittoja keskenään.

Puhtaaseen siirtymään ja energiajärjestelmän murrokseen liittyy merkittävä määrä erilaisia ympäristövaikutuksia. Hankkeiden lisäksi on tarpeen myös vahvistaa energiansiirtoverkostoa. Kokonaisvaikutuksia ympäristöön ja hankkeiden yhteisvaikutuksia tulisi tarkastella nykyistä systemaattisemmin.

SOVA-menettelyn potentiaalia voitaisiin systemaattisesti pyrkiä hyödyntämään myös ilmastonäkökulmasta. SOVA-menettelyssä voitaisiin tehdä strategisen tason ennakoivaa arviointia, joka vaikuttaisi suunnitelmien linjauksiin ja johtopäätöksiin, jos menettely integroituisi paremmin osaksi prosessia. Ilmastonäkökulma on tässä keskeinen osa ennakointia niin hillinnän kuin sopeutumisenkin näkökulmasta.

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

Elämä on riippuvaista luonnon monimuotoisuudesta ja toimivista ekosysteemeistä. Luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä, jotta elämän edellytykset maapallolla voidaan turvata. Ihmisen toiminta aiheuttaa ilmaston kuumenemista sekä luontokatoa. Tämän lisäksi olemassa olevien luontoympäristöjen laadun huononeminen aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä seuraa lajien ja luontotyyppien uhanalaistumista ja häviämistä.

Luonnonsuojelulain tavoitteena on osaltaan estää luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. ELY-keskukset valvovat luonnonsuojelulain noudattamista yhdessä muiden viranomaisten kanssa sekä edistävät luonnon- ja maisemansuojelua.

ELY-keskukset turvaavat luonnon monimuotoisuutta suojelemalla ja hoitamalla arvokkaita luontotyyppejä ja eliölajeja. Lisäksi ELY-keskukset huolehtivat, että luontoarvot otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa ja erilaisissa ympäristöä muuttavissa hankkeissa ja toimenpiteissä. Erilaisissa hankkeissa myös kunnostetaan ja hoidetaan arvokkaita luontoympäristöjä, kuten perinnemaisemia, pienvesiä, metsiä, soita ja lintuvesiä.

ELY-keskukset hankkivat valtiolle alueita suojelualueiksi eri luonnonsuojeluohjelmien toteuttamista varten sekä turvaavat esim. Natura-alueiden luonnonarvoja muuttuvissa olosuhteissa. Suojelualueet perustetaan yhteisellä sopimuksella maanomistajien kanssa.

Merkittävässä roolissa metsien suojelussa on vapaaehtoisuuteen perustuva Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO). METSO-kohteet turvaavat myös hiilinieluja, vaikka asia ei ole varsinainen peruste tai tavoite. METSO-ohjelmatyössä voidaan myös neuvoa maanomistajia monimuotoisuuden edistämisessä.

ELY-keskukset toteuttavat myös HELMI -elinympäristöohjelmaa, jossa tavoitteena on elinympäristöjen köyhtymisen pysäyttäminen. Keinoina tälle ovat mm. lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen, soiden suojeleminen ja ennallistaminen, perinnebiotooppien hoitaminen, metsäisten elinympäristöjen hoitaminen sekä pienvesien ja rantaluonnon kunnostaminen. Toimet edistävät myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja hillinnän tavoitteita.

Luonnonsuojelun näkökulmaa pidetään esillä, kun alueella tulee vireille hankkeita, joilla voi olla vaikutuksia luonnonarvojen säilymiseen. Arvoista huolehditaan esimerkiksi viheryhteyksiä turvaamalla sekä kuivuus- ja hulevesiriskien suhteen.

Voitaisiin tehdä

Voitaisiin aiempaa vahvemmin ottaa käyttöön uuden luonnonsuojelulain tavoitteet ilmastokysymysten huomioon ottamisesta.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on tärkeä ottaa käyttöön tuoreinta tutkimustietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lajeihin ja luontotyyppeihin. Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) -hankkeen tuloksia sekä Zonation-aineistoa tulisi ottaa laajemmin käyttöön ja soveltaa käytännön työhön ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi.

Työssä voitaisiin tunnistaa synergiahyödyt hiilinielujen turvaamisen kanssa esimerkiksi ravinteikkaiden soiden suhteen. Otetaan käyttöön esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen aineistoja merkittävistä hiilivarastoista ja ennallistamisen ilmastovaikutuksista. Kohteiden vapaaehtoista suojelua voitaisiin näin markkinoida. Tietoa voisi käyttää myös  luonnonsuojelussa annettavissa lausunnoissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta olisi tärkeä, että suojelualueverkosto olisi yhtenäinen ja sisältäisi myös pinta-alaltaan laajoja alueita. Tämä mahdollistaisi lajien siirtymisen etelä-pohjois-suunnassa. ELY-keskus voi edistää tätä markkinoimalla tarvetta maanomistajille.

Olisi tarpeen edistää paikkatietoaineistojen hyödyntämistä alueellisissa luonnon monimuotoisuutta edistävissä suunnitelmissa ja ohjelmissa (LUMO) ja näin kohdentaa eri alueilla tärkeimmät suojelukysymykset. Tässä voitaisiin hyödyntää esim. SUMI-hankkeen laajoja aineistoja.

Tarvittaisiin valtakunnallista tietoa siitä, miten suhtaudutaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin suojelualueverkoston sekä ekologisten yhteyksien suhteen esim. olosuhteiden siirtyessä pohjoisemmaksi tai heikentäessä yhteyttä. Myös yhteyksien riittävästä leveydestä ja laatutekijöistä tarvittaisiin kokonaisnäkemystä.

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

ELY-keskus ohjaa pohjavesien suojelua sekä vastaa pohjaveden ottamoiden valvonnasta ja pohjavesien luokittelusta.

Ympäristönsuojelulaissa on pohjaveden pilaamiskielto ja ympäristönsuojeluasetuksessa päästökielto. Vesilaissa säädetään esimerkiksi vedenottamoiden suoja-alueista ja pohjaveteen vaikuttavien hankkeiden luvanvaraisuudesta. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä säädetään mm. pohjavesialueiden luokittelusta ja suojelusuunnitelmista. Kansallinen lainsäädäntö toteuttaa EU:n vesipuitedirektiiviä, jonka tavoitteena on edistää vesivarojen kestävää käyttöä.

ELY-keskuksen pohjavesien suojelutehtävässä tulva- ja kuivuusriskien hallinta on jo mukana. Vesistötulvat ja hulevedet otetaan huomioon esimerkiksi kaava-asioissa ja muissa lausunnoissa. Tavoitteina on, että pohjavesialueilla ei imeytetä likaisia hulevesiä ja toisaalta puhtaita hulevesiä imeytetään pohjavesialueilla mahdollisimman paljon.

Pohjavesien suojelusta huolehditaan myös osana kaavaprosesseja. Muuttuva maankäyttö ja esim. lisääntyvä rakentaminen voivat muodostaa riskin pohjaveden tilalle. Tavoitteena on varmistaa, että veden määrä ja laatu on riittävän hyvä pitkällä aikavälillä.

Voitaisiin tehdä

Maankäytön muutosten vaikutuksia arvioitaessa voitaisiin nykyistä enemmän ottaa huomioon ennusteet ilmastonmuutoksen etenemisestä, esimerkiksi kuivuusriskeistä, äärisäistä ja sadannasta. Nämä voivat vaikuttaa esim. puhtaan maapinta-alan tarpeeseen pohjaveden imeyttämiseksi. Näin turvattaisiin pohjaveden määrää ja laatua.

Pohjavesien tarkkailusuunnitelmia ja seurantaa tulisi kehittää, jotta varautuminen mahdollisiin tulvariskeihin paranisi.

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

ELYn vesihuoltotehtävät sisältävät vesihuollon kehittämisen ja valvonnan tehtäviä, joiden yhteydessä on mahdollista nostaa esille ilmaston kestävään yhdyskuntarakenteeseen liittyviä kysymyksiä. Näitä tehtäviä ovat esim. kuntien vesihuollon valvontatapaamiset, kuntien vesihuollon kehittämisen valvonta, vesihuollon toiminta-aluelausunnot, kaavalausunnot, vesihuoltolaitosten häiriötilanteisiin varautumissuunnitelmien laatimisen valvonta, talousvettä toimittavien laitosten riskienhallintasuunnitelmien laatimisen tukeminen.

ELYllä on alueellisen, ylikunnallisen ja puolueettoman vesihuollon edistäjän rooli.  MMM:n kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma ja toimeenpanosuunnitelma ohjaavat myös ELYn toimintaa ja tulee huomioida toiminnan suunnittelussa.

Voitaisiin tehdä

Hulevesien hallintaa syntypaikalla tulisi edelleen kehittää siten, että jätevedenpuhdistamoille ei ohjautuisi hulevesiä.

Kaupungistumisen vaikutuksia vesihuollon järjestämiseen (esim. verkostojen vaatimat tilatarpeet, vedenoton turvaaminen) tulisi edelleen ennakoida ottaen huomioon muuttuvat ilmasto-olosuhteet.

ELY-keskuksissa tehdään jo nyt

Liikennejärjestelmätyöllä tarkoitetaan pitkäjänteistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken tavoitteena liikennejärjestelmän kehittäminen. Liikennejärjestelmä muodostuu eri kulkutapojen liikenneväylistä ja niihin liittyvistä rakenteista sekä henkilö- ja tavaraliikenteestä ja näihin liittyvistä palveluista. ELY-keskukset osallistuvat aktiivisesti alueensa liikennejärjestelmän kehittämiseen yhdessä mm. maakuntien liittojen, kuntien ja Väyläviraston kanssa.

ELY-keskukset edistävät kestävää liikkumista kehittämällä kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuuksia. ELY-keskukset huolehtivat valtion ylläpitämien jalankulku- ja pyöräilyväylien kunnossapidosta. Lisäksi jalankulku- ja pyöräilyväyliä rakentamalla ja parantamalla tuetaan ihmisten mahdollisuuksia valita kestävämpiä liikkumismuotoja.

Kävely ja pyöräily ovat merkittävässä roolissa liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Valtakunnallisena tavoitteena onkin kävelyn ja pyöräilyn matkamäärien kasvattaminen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoite tukee myös liikenneturvallisuuden kehittymistä ja liikenteen haittojen vähentymistä. Lisäksi lihasvoimin liikkuminen tuo positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.

ELY-keskukset huolehtivat osaltaan julkisen henkilöliikenteen palveluiden saatavuudesta ja luovat edellytykset sen toimivuudelle ja sujuvuudelle.

Kävelyä ja pyöräilyä sekä joukkoliikennettä edistetään yhteistyössä kuntien kanssa.  Kävelyn ja pyöräilyn käytettävyyttä edistetään myös mm. asianmukaisista opasteista huolehtimalla.

ELY-keskukset edistävät kestävää kulkutapajakaumaa kaupunkiseuduilla esim. osana MAL-sopimusten valmistelua, toteuttamista ja seurantaa sekä osallistumalla alueelliseen liikennejärjestelmäsuunnitelmayhteistyöhön.

ELY-keskukset edistävät matkaketjujen toimivuutta parantamalla liityntäpysäköintiä ja yhteyksiä pysäkeille ja ELY-keskuksilla on keskeinen rooli valtion maantieverkon solmupysäkkien liityntäpysäköintitarpeiden määrittämisessä. ELY-keskukset kehittävät ja rahoittavat valtion maantieverkon liityntäpysäköintikohteita yhdessä kuntien kanssa.

Voitaisiin tehdä

Kaiken tasoisessa liikennejärjestelmätyössä, jota ELY tekee ja johon osallistuu, tulisi tähdätä kestäviin kulkumuotojen (joukkoliikenne, kevytliikenne, palveluliikenne ja henkilökuljetukset) osuuden lisäämiseen sekä sujuvien matkaketjujen edistämiseen (liityntäpysäköinti, terminaaliajattelu, hyvät liikennepalvelut).

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmien laatiminen auttaa priorisoinnissa ja toimenpiteiden kohdistamisessa. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi voitaisiin edistää MAL-alueilla laatukäytävien suunnittelua ja toteutusta. Muilla alueilla tärkeää on erityisesti laadun parantaminen tärkeillä reiteillä.

Ilmaston muuttuessa ekologisten yhteyksien merkitys korostuu ja tämän tulisi näkyä liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Viherrakenteen eheys tulisi nykyistä vahvemmin ottaa huomioon liikennejärjestelmäsuunnittelussa ja kehittää tähän menetelmiä.